C. P. E. Bach: Sonaatit viululle ja cembalolle

Name: C. P. E. Bach: Sonaatit viululle ja cembalolle
Start: 2024-06-29T16:00:00+03:00
Location: Henrikintie 25 A 1, 00370 Helsinki, Finland

Schedule

Sat Jun 29 2024 at 04:00 pm

UTC+03:00

Location

Henrikintie 25 A 1, 00370 Helsinki, Finland | Helsinki, ES

Erich Höbarth, viulu
Aapo Häkkinen, cembalo
Carl Philipp Emanuel Bachin neljä suurta sonaattia viululle ja cembalolle (Wq 75–78, säveltäjän käsikirjoitusluettelossa nro 26–29) muodostavat yhtenäisen, Johann Sebastian Bachin kuuteen sonaattiin (BWV 1014–1019) vertautuvan kokoelman. Vuonna 1763 sävelletyt sonaatit poikkeavat C. Ph. E. Bachin varhaisemmista klaveeritrioista laajuudessaan, idiomaattisessa kirjoitustavassaan sekä muotojen ja yksityiskohtien runsaudessaan. Kenties ne oli tarkoitettu julkaistavaksi tai muuta erityistä käyttöä varten; sonaattien vuosikymmenten mittaan hiotut käsikirjoitukset tulivat laajemmin tunnetuksi vasta säveltäjän kuoleman jälkeen.
---
OHJELMA:
Carl Philipp Emanuel Bach (1714–1788)
Sonaatti F-duuri, Wq 75
Allegro – Larghetto – Allegro
Sonaatti h-molli, Wq 76
Allegro moderato – Poco andante – Allegretto siciliano
–
Sonaatti B-duuri, Wq 77
Allegro di molto – Largo – Presto
Sonaatti c-molli, Wq 78
Allegro moderato – Adagio ma non troppo – Presto
---
Uudet levyt 25.9.2015, toimittajana Kare Eskola (levyarvio J.S. Bachin sonaatteja sisältävästä levystä)
Bach-romantikko Häkkinen löysi sopivan kumppanin
Höbarth oli paikalla kun periodi-innostus syntyi - hän toimi Nikolaus Harnoncourtin konserttimestarina vuodesta 1979. Hänen pitkä uransa ja soittotyylinsä painottuu silti klassis-romanttiseen wieniläisperinteeseen, mikä kuuluu tälläkin levyllä. Höbarth soittaa Bachia romanttisella viululla, täyteläisellä soinnilla, tunteikkaalla vibratolla ja pitkillä linjoilla. Mutta vielä enemmän hän soittaa Bachia hyvällä maulla. Pitkä ura on karsinut Höbarthin soitosta kaiken pullistelun ja itsekorostuksen. Jäljelle on jäänyt luonnollinen, sielukas, hyvällä äänellä esitetty musiikki.
Juuri samaan on Aapo Häkkinen pyrkinyt jo aiemmilla levyillään. Poikkeuksellisen muhevaäänisellä cembalollaan hän muotoilee barokkia niin romanttisesti kuin hyvän maun rajoissa on mahdollista - jos romanttisuudella tarkoitetaan ilmaisun laveutta ja tunteikkuutta. Häkkinen ja Höbarth sopivatkin loistavasti yhteen.